Suoraan asiaan

Pelkkä oleskelu loppuu kun jää aikaa muullekin kuin pelkästään yo-kokeisiin pänttäämiselle. Kohtalaisesti sujuvan verbaliikkani turvin voisinkin sanoa "kääntäväni uuden lehden elämässäni".
  Okei, kävin tällä viikolla rentoutumassa parturissa. Tajusin, että uuden jakson alettua kerkeän panostamaan kuntosalihajoitteluuni uudella tatsilla. Lisäksi tuntuu siltä, että asiat eivät vyöry enää päälleni kuin pikajunat liiskaten minut alleen. Koulu ei stressaa, kurssit ovat suht. leppoisia ja niitä on riittävän vähän!
  Niin ne YO:t... nehän oli ja meni.. ihan kivasti. Tavoitteet oli toki korkealla mutta en ole vähääkään pettynyt pelkästään keskiluokkaisiin arvosanoihini. Biologian M ja Kemian C varmistavat miulle jatko-opintopaikan teknilliseen korkeakouluun, joten iso kivi vierähti harteilta! Toisaalta, mietin että onko miusta yliopistoon... Tällaista pientä riman alittelua kun on nyt tullut harrastettua tässä jo jonkin aikaa niin tekisi mieli näin lukion loppua kohden ottaa itseään niskavilloista kiinni ja ravistella oikein olan takaa. Mutta joo... ei näitä koulujuttuja kukaan kestä lueskella joten taidan lopettaa ne tähän.

  Käytyäni eilen ja tänään kuntosalilla ihan ajatuksen kanssa, tajusin miten hiton hyvä fiilis siitä tulee. Kun ei vähään aikaan ole harrastanut mitään kunnolla tai ilman ihan vitun rankkaa itsekritiikkiä, on melko palkitsevaa löytää ittensä tekemästä jotain mistä saa niin hyvän olon, kuin myös energiaa ja jaksamista tähän helvetin pimeään vuodenaikaan. En ole syksyihmisiä. Pelkään pimeää ja vihaan sadetta, koska hiukset menee huonosti.

• En halua tehdä kuntosalihommistani mitään raivostuttavan suurta numeroa. 
• En aio postata tänne hikisiä treenikuvia itsestäni. 
• En levittele tänne kuvia ylitreenatuista akoista, joilla on isot tissit ja pieni perse
• En myöskää aio ottaa kuvia omasta perseestäni ja miettiä kuvatekstissä jahka se olisi jo hieman timmimpi.
• En hehkuta täällä uusista lenkkareistani tai uusista ja surkeista H&M urheilurintsikoista. 
• En myöskään aio käsitellä yksityiskohtaisesti mitään über turhia juttuja jotka eivät kiinnostaisi esimerkiksi minua enempää kuin hatullinen paskaa.

Kunnostaudun myös ruokailuni suhteen. Aina tämän kesäisistä kesätöistä saakka ole syönyt kuin pikkulapsi ja kiukutellut ja nirsoillut noin 4 kilogramman edestä. Olen ollut ihan helvetin väsynyt ja vihainen, syönyt silkkaa paskaa ja lipsunut vanhoista tottumuksistani. Mutta minkäs sille mahdan että kaikki ruoka ei aina ole hyvää ja ei vaan tee mieli tai ei mene alas. Joskus vaan kyllästyttää.
  Lupaan kautta kiven ja kannon tästedes yrittää parhaani mukaan syödä aina aamupalan, koulussa lounaan ja kotona päivällistä. Pyrin syömään edes kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ettei elämä mene taas voileipien väkertämiseen, pastillien imeskelyyn ja vissyveden juomiseen. Olen myös huomannut että olen menettänyt kaiken mielenkiintoni rehuja kohtaan. Ennen söin aina salaattia. Nyt en vaan jaksa.
  Sen rinnalla, että lupaan itselleni ruveta syömään niin että jaksan, aion kokeilla paastoa joka viikko yhden päivän verran. Niinä päivinä ei vaan sitten järin treenailla. Paastopäivälle sopivan energiasaannin arvioin noin 400-500 kcal kohdille. En periaatteessa kiellä itseltäni mitään. En ala mihinkään hulluun ruokalakkoon tai sen tiukempaan diettiin. Tämä on sitten vain kokeilu. Aion kestää kolmisen viikkoa ja miettiä sitten uudestaan. En kyllä usko että kyseinen paasto karkoittaisi ainaista väsymyksen tunnettani, mutta kun mie haluun kokeilla ni miehän kanssa kokeilen!

   Lupaan siis syödä ja olla syömättä. Hyvä minä, aivot ajattelee taas hyvin ja selkeästi, mutta minkäs teet!